Pentuja

 

 

 

 

Tätä kirjoittaessa takana on kiireinen ja tapahtumarikas viikko.  Violan pennut syntyivät 2.5.2014

Synnytys alkoi normaalisti, mutta kolmannen pennun jälkeen ei alkanut kuulua enempää.

Tiesin, että tulossa on vielä useampia, joten otin yhteyttä eläinlääkäriin. ¨

Eläinlääkäri antoi kalkki- ja oksitosiinipiikin, ja antoi vielä toisenkin, ja vasta sen jälkeen syntyi neljäs pentu, lääkärin avustamana, takajalat edellä.

Viides syntyi kotimatkalla autossa ja kuudeskin  nopsaan kotona. Seitsemättä jouduimme jälleen odottelemaan. Olin saanut mukaani oksitosiinia, ja kahden piikin jälkeen syntyi sitten viimeinen.

 

Huolta aiheutti kaksi pienintä, joiden painot eivät alkaneet nousemaan. Kuudentena syntynyt pentu, pieni Eero-poika lopetettiin eläinlääkärillä 6.5. Sillä todettiin kitalakihalkio.

Seuraavana yönä menetimme vielä toisen, Vappu-tyttö lähti sateenkaarisillalle. 

Lähetin pienen Eviran tutkittavaksi, ja sieltä soitettiinkin heti seuraavana päivänä, että tytöllä oli ollut märkäinen keuhkotulehdus. Suosittelivat hakemaan antibioottia varmuuden vuoksi. Otin yhteyttä samaan paikalliseen eläinlääkäriin, missä olin pari päivää sitten hakenut apua synnytykseen. Sainkin lääkkeen ohjeiden kera, mutta taidamme jo olla selvillä vesillä,  emmekä tarvinneet ab-lääkitystä.

 

Pentuja on nyt viisi, kaksi poikaa ja kolme tyttöä. Kaikki ovat toimeliaan oloisia ja kovia syömään. Painot ovat nousseet hurjaa tahtia.

 

Laitan pennuista parempia kuvia tuonnempana, kun saan kuvattua.

 

 



H-hetki lähestyy

Tänään, 28.4, kävin tarkistuttamassa Violan Kalannin Univetin röntgenissä. Pentuja vatsasta löytyi kaikkiaan 7 kpl. Tiedossa on siis vilkas kevätkausi. Puutarhan rikkaruohot saavat todennäköisesti

kasvaa melko rauhassa.

 

Violalla on tärkeä tehtävä: uunissa paistuvan paistin vahtiminen.

 

Rauhallinen viikonloppu ennen pentuja

 

Viikonloppuun mahtui agilityä, patikointia Savojärven maisemissa, ja vähän puutarhahommiakin. Patikoimassa mukana olivat Iita, Lillan ja Freya. Viola jäi kotiin vatsaansa kasvattelemaan

 

 Matkan varrella oli makkara- ja salaattitarjoilu

 

 

 

 

Lauantaina Iita ja Lillan treenasivat Vanton agilitykentällä.






Agilitytreenin jälkeen siskot pääsivät
leikkimään hiekkakentälle



Monen toimen päivää

Tänään 6.4. Lounais-Suomen Spanielikerho järjesti Vantolla monitoimipäivän, esitellen erilaisia lajeja, mitä oman spanielin kanssa voi harrastaa. Sää ei meitä kovin hyvin suosinut:  koko viikon on ollut  kaunista ja aurinkoista, vaan vesisadetta piti aamupäivän.
Ihan mukavasti oli silti väkeä liikkeellä, ja agilityyn tutustujia riitti välillä jonoksi asti.

Freya ja Iita olivat mukanani, ja kumpikin pääsi agilityradalle ja Iita vielä ulkokentälle painimaan rakkaan Lillan-siskonsa kanssa.
Freya yllätti minut positiivisesti: päivän aluksi järjestettiin epävirallinen toko-koe, ja menin mukaan ihan vaan täytteeksi ja mehän saatiinkin ykkönen, 181 pisteellä. Tosi uskomatonta! Paikallamakuukin onnistui muuten, mutta Freya nousi ylös liian aikaisin.

Violakin tuli käymään Teijan miehen kanssa vähän myöhemmin. Rouvan vyötärönseutu on jo mukavasti pyöristynyt. Joko pentuja on useita tai ne ovat isoja kooltaan. Vielä neljä viikkoa, niin toivottavasti saan laittaa tänne kuvia missä on rivi pentuja hännät kaarella ruokailemassa emonsa nisillä.

Violan ruoka vaihdettiin jo samoihin pentunappuloihin, mitä olen aiemminkin käyttänyt, ja ne maistuvatkin hyvin. Huhtikuun viimeisenä viikonloppuna Viola muuttaa meille, ja siihen mennessä siirrän pentulaatikon makuuhuoneeseen (se palvelee muulloin kissan nukkumapaikkana). Portti pitää myös asentaa makuuhuoneen oveen. Vaikeinta on varmaan opettaa Freya ja Iita nukkumaan muualla, kun ne nukkuvat sängyssäni.

Ultrassa

Tänään oli  viimeinkin se jännittävä päivä kun veimme Violan ultraan. Aamulla vielä eläinlääkäriasemalta soitettiin ja kerrottiin, että lääkäri oli sairastunut ja meidän sovittu aikamme siirtyy, onneksi vain vartin myöhemmäksi.

Hyvin meni kaikki, ja ainakin kolme pentua oli varmasti, ultrahan on pentumäärän suhteen epävarma, mutta nyt ainakin tiedän, että meille syntyy vapun jälkeen pentuja!

Edessä jännittävä viikko

Aika kuluu ja viikot menevät ihan huomaamatta, enimmäkseen koiraharrastuksissa.
Välillä ihmettelen miten ihan vasta äsken Iita oli pieni pallero kämmenelläni, ja nyt jo käymme agilityn alkeiskurssia. Viikko sitten sunnuntaina Marianne oli kutsunut kotiinsa Marttilaan viime kevään kasvattejaan, Orsonin jälkikasvulla vahvistettuna. Nelijalkaiset tutustuivat toisiinsa välillä ulkona kirmaillen ja välillä pidimme sisätiloissa näyttelytreeniä. Kiitokset Mariannelle vielä näin jälkikäteen.

Odottavan aika on pitkä kuin se sananlaskun nälkävuosi. Viikon kuluttua tiedämme onko Violalle tulossa pentuja vapun jälkeen. Ultraan on varattu aika 31.3. alkuillasta.
Ruokahalu on rouvalla aikamoinen ja pikkuisen on painoakin tullut lisää ja hellyydenkipeäkin kuuluu olevan. Toivottavasti nämä olisivat merkkejä tulossa olevasta perheenlisäyksestä.

Kevättä ilmassa

Viola vieraili Nuutin luona jo torstai-iltana 27.2. Ajankohta oli tuolloin vielä aikainen, ja Violaa kiinnosti enemmän haistella Nuutin puutarhaa.
Palasimme Nuutin luo uudestaan lauantaina 1.3. aamupäivällä, ja tuolloin mielenkiintoa riitti Nuutillekin, ja toivottavasti saimme pikkukooikereita alulle. Päätimme kuitenkin vielä varmistella seuraavana päivänä.
Illalla menimme Violan kanssa Topin luo Uuteenkaupunkiin. Vähän jännitin, että mitenkähän tässä käy, mutta Topihan tykkäsi kovasti Violasta. Pihalla hetken kirmailtuaan nuoripari siirtyi itse asiaan ja kiinni jäätyään kumpikin oli vähän hämillisen oloinen, että mitäs nyt. Varmistelimme Topin isännän kanssa, etteivät liiku ja loukkaa itseään ja siinä odotellessa mietin, että olipa hyvä, etteivät sattuneet jäämään kiinni toisiinsa pihassa kasvavan ison kuusen alla.

Sunnuntaina käväisin ensin Iitan kanssa Tuorlassa, ulkoilemassa Spanielikerholaisten kanssa.
Tuorlan reissulta vein Iitan kotiin ja otin Violan mukaani ja lähdimme Raumalle.
Treffit onnistuivat lauantaita paremmin, nuoripari juoksenteli "hymy naamalla" kosiskellen pitkin pihaa, ja jonkun aikaa leikittyään keskittyivät oleelliseen. Toisissaan kiinni olevia koiria vartioidessamme vitsailimme FB:n viesteissä jonkun kertoneen jopa 3 tunnin kiinnioloista. Meillä sessio kesti vain. n. 15 minuuttia.

Jäämme odottamaan tuloksia. Kuukauden kuluttua toivottavasti näemme ultrassa pieniä kooikerinalkuja.

Helteistä helmikuuta

 

Helmikuussa haikailtiin olematonta talvea ja kuivailtiin kuraisia koiria, joka lenkin jälkeen. Harrastukset olivat muutaman viikon tauolla, Iitan ja Freyan juoksujen takia. Teijalta kuulin, että Lillan aloitti ensimmäiset juoksunsa, ja siitä viikko, niin Violakin aloitti.

 

 

Kävimme tutustumassa Nuuttiin, jota myös suunnittelen isäksi Violan pennuille.

Poika olikin reipas ja sosiaalinen tapaus.
Minut toivotettiin näin lämpimästi tervetulleeksi.

Ensi viikon lopulla on sitten tosi toimien vuoro. Yritämme kaksoisastutusta: ensin Nuutin luo Raumalle ja seuraavana päivänä Topin luo Uuteenkaupunkiin. Toivottavasti viikon kuluttua voin päivittää kuulumisia onnistuneista treffeistä.

Viola menee tiistaina eläinlääkäriin. Tyttö venäytti jalkansa agilitytreeneissä, ja haluamme varmistaa, että jalka on kunnossa.

Ja ettei elämä menisi liian rauhalliseksi, Lillanilta oli haljennut etuhammas luuta kalutessa. Eläinlääkärireissu tiedossa sillekin.

Helmikuussa oltiin vielä pentuja

Näyttää koiratanssilta, mutta tarkoitus
oli ottaa poseerauskuva koko sisarus-
parvesta. Bensonilla oli hauskaa
muutenkin, ainakin agilitykentällä.
 

Helmikuu aloitettiin Lempäälässä Kooikerhondjeyhdistyksen
järjestämillä pentutreffeillä alle vuoden ikäisille pennuille.
Kaikki viime kevään Roosnell-pennut Iitaa lukuunottamatta
olivat mukana. Iitalla oli ensimmäiset juoksut, joten hän joutui
jäämään kotiin.

Treffeillä tutustuttiin erilaisiin koiraharrastuksiin, kuten
koiratanssi, rally-toko, agility ja näyttelyt sekä lopuksi tutustuttiin koiran lihashuoltoon.
Sain kokeilla Ilon esittämistä näyttelyssä, ja siitä
syntyikin ajatus viedä poika näyttelyyn.

Tosi nopeasti aika menee, nämäkin lapset ovat jo aikuisia kooltaan, vaikka muuten ovatkin ihan kakaroita vielä.  Pojat vähän ärhentelivät toisilleen, semmoista nuoren miehen uhoamista. Molemmat pojat tykkäsivät pikkusisko Lillanin kanssa leikkimisestä.                               

 

 

Saatiin se poseerauskuvakin. Tulevaisuuden kasvattajaryhmän alkua?

 

 

Tammikuun pakkasilla

Agilitytreenien piti alkaa 15.1. mutta juuri alkaneiden pakkasten takia aloitus siirtyi seuraavalle viikolle eli 22.1. Koirat saivat hieman aikaa totutella kylmempiin keleihin.
Olimmekin kaksistaan, Teija + Viola sekä minä + Freya. Molemmilla meni tosi hyvin; Violakin oikein innostui. Tuli semmoinen olo, että jos osuu kohdalle, niin voisi käydä jossakin epiksissä kokeilemassa.
Iita aloitti ensimmäiset juoksunsa 21.1. ja Freya seurasi säntilliseen tapaansa tasan viikon kuluttua perässä. Olin ilmoittautunut kummankin kanssa viikolla 5 alkavaan toko-koulutukseen. Ei muuta kuin viestiä kouluttajalle, että tullaan sitten myöhemmin. Näin sen tietysti kuuluu mennä: kun pitkän tauon jälkeen taas aloitetaan harrastukset, niin näillä pukkaa juoksua!
Lauantaina 25.5. saimme vieraaksi rodusta kiinnostuneen nuorenparin. He halusivat tutustua suunnitellun pentueen emään, Violaan. Freya, Viola, Iita ja Lillan käyttäytyivät ihan mallikelpoisesti. Lillanilla ja Iitalla oli tietenkin keskinäiset juttunsa. Toivottavasti ne säilyttäisivät leikkisyyden ja hyvät välinsä jatkossakin.
Yritin ottaa kuvia kännykkäkameralla, mutta yksikään niistä ei onnistunut.
Pentusuunnitelmatkin päivittyvät. Violan varasulhaseksi saimme Uffen (Bullbenz Kooi Udde Geri)

Uffe Suomen Kooikerhondje ry:n jalostusuroslistalla

Yhdistelmän tiedot ovat jalostustoimikunnan kommentoitavana.

Harrastin myös ilman koiria, eli olin kuuntelemassa luentoa rauhoittavista signaaleista. Se antoi ainakin eväitä parempaan oman koiran tunnetilojen lukemiseen. Omien koirien kanssa pitäisi panostaa ainakin muiden koirien kanssa kohtaamiseen. Se on täällä taajamien ulkopuolella hankalampaa, kun niitä kontakteja ei tule kovin usein, vaan niitä pitää lähteä hakemaan.

Alkoi uusi vuosi 2014 Tammikuu

Vanha vuosi päättyi vatsataudissa sängyn pohjalla, raketteja pelkäävän koiran seurassa. Menin töihin vasta loppiaisen jälkeen, joten alkuvuosi meni tyttären ja lasten kanssa, sekä kaikenlaisten rästihommeleiden parissa.
Alkuvuosi piti sisällään myös pimeyttä, vesisadetta, sumua ja pesuhuoneeseen kiikutettavia kuraisia koiria. Puolivälissä tammikuuta alkoi talvi, ja päivä tuntui heti pidemmältä. Tottumatta pakkaset tuntuivat ensin kovilta ja Freya ja Iita saivat ulkoillessa takit päälleen. Freyalla on tapana vaihtaa turkkinsa talvipakkasten aikaan, eikä tämäkään talvi ole poikkeus.

Winter Dog Show Turussa on jo jokavuotinen perinne. Tänä vuonna kehässä esiintyivät Iita ja Lillan, ensimmäisessä virallisessa näyttelyssään. Molemmat saivat laatuarvostelun ERI, ja Lillan oli luokassaan 2. ja Iita 3.

Kuvista kiitokset Kaisa Suomiselle ja Suvi Reinille

Tyttö antoi hyvin katsoa hampaat

Lillan poseeraa



Iita poseeraa

Iitalla hyvä ilme

 Arvostelu:

Turku 19.1.2014  Jaana Hartus:

Keskikokoinen erinomaista tyyppiä oleva lupaavarunkoinen nuori neito. Lupaava ilmeikäs pää, hieman luisu lantio. Sujuvat sivuliikkeet, askelmittaa voisi olla enemmän. Riittävä karvapeite.

Suhtautuminen tuomariin: rodunomainen lähestyttäessä. JUN ERI 3

Loppuvuosi 2013

 

Marras - Joulukuu

Iitan kanssa kävimme alkeiskurssin rally-tokossa. Pentusuunnitelmia, agilitytreenejä kerran viikossa Freyan kanssa, joulun odotusta. Lomaa harrastuksista.

Lokakuu

5.10.2013 Spanieliliiton erikoisnäyttely Hyvinkäällä.  Vastoin ennakkokuvitelmiani, nuoriso-osasto piti huolen menestyksestä, Iita oli VSP-pentu ja Lillan 7-9 kk narttupentujen 2. ja sai KP:n

Freya ja Viola saivat kumpikin EH:n Tuomarina oli Alfons Simons

20.10.2013 Iita ja Lillan pääsivät tutustumaan agilityn maailmaan Vantolla, L-ssk:n agilitypäivässä.

 

 

Syyskuu

4.9.2013 Lounais-Suomen Spanielikerhon epäviralliset agilitykisat Vantolla. Tuloksena Freyan kanssa 2. sija minimölleissä. Hyvä me!

7.9.2013 Kuntokoira-tapahtuma Paimiossa. Osallistuimme myös mätsäriin, Freya pun. ei sijoitusta,

Viola sin. BIS2!  Kuva: Kaisa Railomäki

14.9.2013 Kooikereiden pentupäivä Lahdessa. Koko Roosnell C-pentue oli menossa mukana. Kiva oli nähdä poikia. Tapasimme myös Kodan omistajineen, ja Violakin kävi esittäytymässä.

19.9.2013 Roosan kanssa fysioterapeutilla. Ei apua Roosan tilanteeseen. Saimme ajan seuraavalle päivälle Vettoriin.

 

 

20.9.2013 Surullinen perjantai. Vein Roosan ortopedin tutkittavaksi Raision Vettoriin. Roosasta otettiin uusia röntgenkuvia, joissa todettiin kasvaimeen viittaavat muutokset olkavarren luussa. Muuta vaihtoehtoa ei ollut kuin päästää Roosa Sateenkaarisillalle Emman ja Donnan seuraan. Hyvää matkaa Roosa pieni!

21.9.2013 Olimme luvanneet mennä L-SSK:n mätsäreihin Orikedon Rautian pihalle. Iita ja Freya esiintyivät molemmat ja Freyan kanssa osallistuimme myös kerhon handler-kisaan.  Itse show:ssa  Freya ei sijoittunut, mutta handler-kisassa tulimme toiseksi  ja saimme mahtavan ruusukkeen ja upeat palkinnot. Iitan kanssa pääsimme myös palkinnoille, tyttö oli punaisten pentujen kolmas.

Mätsärin jälkeen teimme pienen lenkin paikalla olleiden muiden kooikereiden kanssa. Paikalla olivat Freyan, Iitan, Violan ja Lillanin lisäksi Loki, Nita, Primo, Mindi ja Maggie.

22.9.2013 Vantolla agilitypäivä, Iitakin pääsi kokeilemaan lajia.

Elokuu

3.8.2013 Turun Elonäyttely, Tuomarina oli Leni Finne:

Freya VAL ERI, SA, VSP

Viola VAL ERI, VAK2 

10-11.8.2013 Kiireinen viikonloppu, lasten synttäreitä, ja sunnuntaina vierailu helteisessä Tuorlassa, missä Kooikerhondje ry vietti kesäpäiviä. Iita kävi tutustumassa muihin samanrotuisiin.

18.8.2013 Iitan ensimmäinen pentunäyttely Metsämäessä, tuomarina Arja Koskelo:

”Hyvin kaunispäinen reippaasti esiintyvä vajaa 6 kk pentu. Femin kokonaisuus, oikeat mittasuhteet. Hyvä väritys. Tässä vaiheessa lievä yläpurenta. Erinom. luusto, tiiviit käpälät, rodunomaiset liikkeet”.  PEN2 

31.8.2013 Juha Kujalan vetävät agilitytreenit Vantolla. Suoriuduimme hyvin Freyan kanssa.